Turun yliopiston sosiaalityön opiskelijat Elisa Kokkonen ja Veera Päiviö tekivät Pro gradu -työnsä miesten kokemasta taloudellisesta väkivallasta parisuhteessa. He ovat myös kirjoittaneet tämän blogitekstin.
Kaikki rahat meni, ja enemmän: Miesten kokema taloudellinen väkivalta parisuhteessa
Miesten kokema taloudellinen väkivalta parisuhteessa on vaiettu asia yhteiskunnassamme, eikä taloudellisen väkivallan muotoja välttämättä tunnisteta.
Miesten kokemuksia taloudellisen väkivallan kokijoina tutkittiin sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa, johon haastateltiin kahdeksaa heterosuhteessa ollutta miestä. Miehet olivat noin 30–50-vuotiaita, ja kaikilla oli vähintään yksi lapsi taloudellisen väkivallan tekijän kanssa. Haastatteluhetkellä kaikki miehet olivat eronneet väkivallan tekijästä.
Pro gradu- tutkielmassa verrattiin miesten taloudellisen väkivallan kokemuksia aiempiin tutkimuksiin naisten kokemasta taloudellisesta väkivallasta. Miesten kokemusten mukaan taloudelliseen väkivaltaan liittyivät puolison korkean elintason odotukset ja vaatimukset. Puolisot odottivat miesten ylläpitävän kodin ja perheen korkeaa elintasoa, vaikka samaan aikaan puolisot saattoivat laiminlyödä vastuutaan perheen taloudellisesta hyvinvoinnista.
Miesten kokemat taloudellisen väkivallan muodot liittyivät rahan käytön kontrolloimiseen, työssäkäynnin rajoittamiseen ja ristiriitaan työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä, taloudelliseen hyväksikäyttöön sekä eron jälkeiseen taloudelliseen väkivaltaan.
Rahaan liittyvä kontrollointi näkyi siinä, että miehiltä odotettiin taloudellista vastuunottoa elättää perhe maksamalla suurin osa perheen yhteisistä kuluista ja hankinnoista. Miehet joutuivat pyytämään puolisoltaan lupaa, ja joskus rahaa, omiin hankintoihin. Miehet joutuivat salaamaan hankintojaan, koska tiesivät, että puoliso saattaa suuttua tai jopa kiristää miestä, jos hankinnat eivät puolisoa miellytä. Taloudellista väkivaltaa kokeneille miehille ei annettu mahdollisuutta käyttää varojaan omiin henkilökohtaisiin menoihinsa. Heidän oletettiin käyttävän tulonsa perheen elättämiseen sekä muihin yhteisiin asioihin, kuten huonekaluihin ja lomamatkoihin.
Työssäkäynnin rajoittaminen ilmeni pääosin ristiriitana työn ja perhe-elämän yhdistämisessä. Miehet kokivat ristiriitaisena sen, että samaan aikaan, kun heiltä vaadittiin suuria työmääriä korkean elintason ylläpitämiseksi, olisi heidän pitänyt viettää paljon aikaa myös kotona puolison ja lapsen kanssa. Miehet olisivat halunneet suhteuttaa elintason tilanteeseen sopivammaksi, jolloin mies olisi voinut viettää enemmän aikaa lasten kanssa, tai puoliso olisi myös mennyt töihin. Tällöin taloudellinen ja vanhemmuuden taakka olisivat jakautuneet tasaisemmin. Puolisot kuitenkin olettivat miehen kantavan taloudellisen kokonaisvastuun perheestä sekä viettävän mahdollisimman paljon aikaa kotona.
Taloudellista hyväksikäyttöä ilmeni, kun miehen puoliso kieltäytyi taloudellisesta vastuusta, aiheutti miehelle velkakierteen tai kieltäytyi työnteosta. Yhden miehen puoliso vaati miestä antamaan hänelle kuukausittain rahaa, vaikka hän oli itsekin palkkatyössä. Toisen miehen puoliso pyysi yhteistä tiliä. Mies ei ymmärtänyt syytä tähän, koska maksoi suurimman osan kaikista kuluista jo. Hän kieltäytyi hankkimasta sitä. Miehet kokivat, että lainojen ja luottojen ottaminen ainoastaan heidän nimiinsä oli puolisoille itsestään selviä asioita eikä niistä aina edes keskusteltu. Jotkut puolisot eivät halunneet ottaa itselleen esimerkiksi luottokorttia, mutta he olettivat tai vaativat miehiä hankkimaan luottokortteja perheen yhteisiä hankintoja varten.
Suurin osa haastattelemistamme miehistä oli kokenut eron jälkeistä taloudellista väkivaltaa, ja osalla se jatkui edelleen. Se liittyi yhteisen lapsen elatusmaksuihin, miehen suhteen aikana maksamaan omaisuuteen tai velkoihin ja lainoihin. Useat miehet toivat esille, että oikeusjärjestelmämme mahdollistaa lähivanhemman käyttävän taloudellista väkivaltaa etävanhempaa kohtaan. He kokivat ongelman olevan rakenteellinen, jota ei yhteiskunnan puolelta yritetä tällä hetkellä korjata.
Taloudellisella väkivallalla oli merkittäviä vaikutuksia miesten elämänlaatuun. Nämä näkyivät taloudellisen tilanteen heikentymisenä, kielteisenä vaikutuksena henkilökohtaiseen pääomaan, toimijuuden menetyksenä, terveydentilan heikentymisenä sekä isä-lapsi -suhteen muuttumisena. Tutkielman mukaan edellä mainitut miesten kokemat taloudellisen väkivallan seuraukset kietoutuivat yhteen. Monet miehet toivat esiin, että heidän taloudellinen tilanteensa heikkeni väkivallan myötä. Taloudellisen tilanteen pitäminen tasapainossa oli kuormittavaa, joka vaikutti omaan terveydentilaan joko hetkellisesti tai pidempiaikaisesti. Monilla miehillä taloudellinen väkivalta oli saanut oman toimijuuden heikentymään, eikä heillä ollut hetkellisesti kykyä käydä töissä, ja oman arjen hoitaminen oli tuntunut ajoittain raskaalta. Suurimmalla osalla miehistä taloudellinen väkivalta vaikutti myös lapsisuhteisiin. Moni mies koki eron jälkeistä taloudellista väkivaltaa suurten elatusmaksujen kautta. Miehiä kiristettiin maksamaan elatusmaksuja uhkaamalla vähentää lapsen tapaamisia tai kieltämällä ne kokonaan, mikä vaikutti miesten henkiseen jaksamiseen. Miehet miettivät eron jälkeisen taloudellisen väkivallan vuoksi uusia koulutus- ja työuria pienentääkseen tulojaan, jotta säästyisivät suurilta elatusmaksuilta.
Taloudellista väkivaltaa ei vielä tunnisteta tarpeeksi osana parisuhdeväkivaltaa. Tutkielmaan osallistuneista miehistä kukaan ei ollut suhteen aikana tunnistanut kokeneensa taloudellista väkivaltaa. Taloudellisen väkivallan eri muotojen tunnistaminen auttaa katkaisemaan väkivallan kierteen. Ammattilaisilta toivotaan enemmän taloudelliseen väkivaltaan liittyvää osaamista ja tiedon jakamista asiakkaille. Sosiaali- ja terveysviranomaisilta odotetaan avoimempaa keskustelua taloudellisen tasa-arvon merkityksestä sekä rahaan liittyvästä kontrolloinnista, vallasta ja alistamisesta.
Taloudellinen väkivalta ei ole hyväksyttävää, eikä sitä tarvitse sietää. Myös miehet kokevat vakavaa väkivaltaa parisuhteessa, minkä vuoksi palvelujärjestelmämme on tarjottava apua parisuhdeväkivaltaan niin miehille kuin naisille. Erilaiset vertaistukiryhmät taloudellista väkivaltaa kokeneille miehille tuovat mahdollisuuden jakaa kokemuksia taloudellisesta väkivallasta. Kokemusten jakamisen myötä uhrit huomaavat, etteivät ole kokemustensa kanssa yksin. Haastatellut miehet kaipasivat enemmän kokemusten jakamista myös eri sosiaalisen median kanavissa.