Opiskeluaikana koettuun taloudelliseen väkivaltaan voi liittyä erityisiä piirteitä

Tämän blogitekstin ovat kirjoittaneet Oulun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Elina Koskelo ja Essi Isoniemi. Tutkimme opinnäytetyössämme taloudellisen väkivallan esiintyvyyttä Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden opintojen aikaisissa lähisuhteissa.

Taloudellinen väkivalta on vähän tunnettu ja tutkittu väkivallan muoto, jossa loukataan henkilön taloudellista itsemääräämisoikeutta tai kontrolloidaan henkilöä taloudellisiin asioihin liittyen. Opiskeluaikana koettuun taloudelliseen väkivaltaan voi liittyä erityisiä piirteitä. Se voi ulottua opiskeluun sekä opintojen aikana saataviin etuuksiin. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat kertoivat kokemuksistaan, joissa tekijä painosti hakemaan etuuksia tai opintolainaa käyttääkseen niitä itse. Tämä aiheutti joidenkin opiskelijoiden kohdalla taloudellista ahdinkoa, sillä opiskeluaikana taloudellinen tilanne on usein jo valmiiksi heikko.

Toteutimme opinnäytetyön määrällisenä tutkimuksena, joka toteutettiin sähköisen kyselyn avulla anonyymisti. Kaikilla OAMKin opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua kyselyyn ja tutkimukseen osallistui 184 opiskelijaa. Muodostimme kyselylomakkeen pohjautuen Kaittilan & Nyqvistin [1] laatimiin taloudellisen väkivallan muotoihin: työssäkäynnin rajoittaminen ja häiriköinti, rahaan liittyvä kontrollointi, taloudellinen hyväksikäyttö ja eron jälkeinen taloudellinen väkivalta. Koska tutkimus kohdistui opiskelijoihin, nostettiin lomakkeeseen myös opiskelun rajoittaminen ja häiriköinti omaksi muodokseen [2]. Lomake sisälsi esimerkkitilanteita eri taloudellisen väkivallan muodoista, lisäksi kysyttiin taustamuuttujina vastaajien ikää, sukupuolta, koulutusalaa ja sitä, asuuko samassa taloudessa lapsia. Kartoitimme tutkimuksessa myös opiskelijoiden tietämystä ilmiöstä.

Suuri osa opiskelijoista vastasi kokeneensa yhtä tai useampaa taloudellisen väkivallan esimerkkitilanteista. Kuitenkin vain 12 % opiskelijoista vastasi kokeneensa taloudellista väkivaltaa. Yksittäisiä tilanteita ei siis välttämättä koeta väkivallaksi tai taloudellista väkivaltaa ei osata tunnistaa suhteessa. Keskitymme tässä blogitekstissä niihin opiskelijoihin, jotka olivat vastanneet kokeneensa taloudellista väkivaltaa. Rahaan liittyvä kontrollointi oli näiden opiskelijoiden keskuudessa eniten koettu taloudellisen väkivallan muoto.

”Entinen puolisoni pyrki ohjailemaan rahankäyttöäni ja minun olisi pitänyt siirtää palkkani tulemaan hänen tililleen.”

Yleisin koettu taloudellisen väkivallan tilanne oli sellainen, jossa läheinen päättää yhteisistä raha-asioista yksin (82 %). Usein lähisuhteessa toinen osapuoli hallinnoi enemmän taloudellisia asioita, mutta kun toinen ei anna toiselle lainkaan päätösvaltaa ja kontrolloi työntekoa tai rahankäyttöä, on kyse väkivallasta [3]. Opiskelijoista, jotka olivat kokeneet taloudellista väkivaltaa, yli puolet oli kokenut opiskeluun liittyvää kontrollointia tai häiriköintiä. Avoimissa vastauksissa eniten esille tuli kokemukset taloudellisesta hyväksikäytöstä.

”Hän ei hakenut tukia ja painosti minua ottamaan opintolainaa.”

Taloudellisen väkivallan uhriksi voi joutua kuka tahansa iästä, sukupuolesta tai tulotasosta riippumatta [2]. Taloudellinen väkivalta nähdään usein sukupuolittuneena ilmiönä, mutta tässä opinnäytetyössä sukupuolella ei nähty olevan vaikutusta taloudellisen väkivallan esiintyvyyteen. Naisten ja miesten kokemuksissa korostuivat kuitenkin erilaiset taloudellisen väkivallan tilanteet. Naiset kokivat eniten työssäkäynnin rajoittamista ja läheisen kieltäytymistä taloudellisesta vastuunkannosta, kun taas miehet kokivat eniten sitä, että läheinen päättää yhteisistä raha-asioista yksin. Opinnäytetyön tuloksien mukaan riski kokea taloudellista väkivaltaa kasvaa iän myötä – yli 30-vuotiaista vastaajista joka viides oli kokenut taloudellista väkivaltaa, kun taas 19–22-vuotiaissa kokeneita oli 7 % vastaajista.

Taloudellista väkivaltaa kokivat enemmän ne, joiden taloudessa asui omia lapsia. Lapset usein joutuvat välikädeksi perheissä, joissa on taloudellista väkivaltaa. Yhteiset lapset antavat tekijälle mahdollisuuksia jatkaa taloudellista väkivaltaa myös suhteen päättymisen jälkeen. Tämä voi ilmetä muun muassa huoltoriitoihin liittyvän oikeudenkäyntiprosessin tahallisena pitkittämisenä. Taloudellinen väkivalta on siitä erityinen väkivallan muoto, että sitä pystyy toteuttamaan, vaikka tekijä ja uhri eivät olisi fyysisessä kanssakäymisessä toistensa kanssa [4].

Opiskelijoilla taloudellinen väkivalta ilmeni useimmiten parisuhteessa tai sen päättymisen jälkeen. Suurin osa vastasi tekijän olleen nykyinen tai entinen kumppani. Lopuilla vastaajilla tekijä oli perheenjäsen tai lähisukulainen. Kun väkivallan tekijä on läheinen, on suhteesta irrottautuminen ja väkivallan esiin tuominen vaikeaa [5]. Opiskelijoiden vastausten perusteella suhteissa ilmeni usein taloudellisen väkivallan lisäksi myös muita väkivallan muotoja, joista eniten esille nousi henkinen ja fyysinen väkivalta. Taloudellinen väkivalta voi silti olla myös ainoa väkivallan muoto suhteessa. Lähes kolmasosa taloudellista väkivaltaa kokeneista opiskelijoista vastasi, ettei suhteessa ilmennyt muita väkivallan muotoja.

Vain vajaa kolmannes opiskelijoista tiesi jo ennen kyselyyn vastaamista, mitä taloudellinen väkivalta tarkoittaa. Tämä vahvistaa sitä, että taloudellinen väkivalta on vähän tunnettu ilmiö, josta tulisi puhua enemmän. Muutama opiskelija oli vastannut avoimeen kysymykseen näkevänsä ilmiön esille nostamisen tärkeänä. Yksi vastaaja tunnisti kyselyn avulla joutuneensa lapsena todistamaan taloudellista väkivaltaa perheessään. Suurin osa opiskelijoista koki tutkimukseen osallistumisen lisäävän heidän tietämystään aiheesta. Olisi tärkeää, että puhuttaessa muista väkivallan muodoista osattaisiin myös taloudellinen väkivalta nostaa esille.

Opinnäytetyön löydät täältä.

1) Kaittila, Anniina & Nyqvist, Leo 2014. Taloudellinen väkivalta parisuhteessa – kirjallisuuskatsaus. Janus 22(3), 262–278. https://journal.fi/janus/article/view/512
2) Sharp-Jeffs, Nicola 2015. Money Matters: Research into the extent and nature of financial abuse within intimate relationships in the UK. Project Report. London Metropolitan University, London.
3) Huang, Chien-Chung, Postmus, Judy, L., Vikse, Juliann H., Vikse, Wang, Lih-Rong 2013. Economic abuse, physical violence, and union formation. Children and Youth Services Review 35 (5), 780–786. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2013.01.020
4) Stylianou, Amanda M. 2018. Economic Abuse Within Intimate Partner Violence: A Review of the Literature. Violence and Victims 33 (1), 3–22. https://connect.springerpub.com/content/sgrvv/33/1/3
5) Nipuli, Suvi 2020. Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen ja ehkäisyn prosessit- lähisuhdeväkivaltatyön hyvät käytännöt rakenteisiin. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:55. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162012/STM_2019_55_Rap.p