Olimme vaimoni kanssa naimisissa yli 20 vuotta. Toimin itse vastuullisessa ja hyvin palkatussa työssä, joka vaati myös paljon matkustamista sekä paljon työtunteja. Vaimoni oli myös työelämässä. Meillä on kolme lasta, kaikki nyt jo aikuisia.

Taloudellinen väkivalta alkoi jo 1990-luvun alussa. Perheen taloudellinen tilanne oli tulojen suhteen hyvin vahvalla pohjalla, mutta meillä oli alusta alkaen hyvin erilainen tapa käyttää rahaa. Elimme taloudellisesti siis kuin kahdessa eri maailmassa. Tilanne alkoi varsinaisesti vyörymään päälle 90-luvun puolivälissä, jolloin ulosottovirastosta oltiin yhteydessä minuun. Silloin minulle selvisi vaimoni kaoottinen taloustilanne, joka vain paheni entisestään vuosien mittaan. Yritin paikata taloustilannetta tekemällä töitä entistä enemmän ja omalla tekemisellä perheessämme osoittaa sen, että rahankäyttö on oltava hallittua ja huolellista.

Sairastuin lopulta 2000-luvun alkuvuosina työuupumukseen, joka lopulta johti psykiatriseen osastohoitoon sekä työkyvyttömyyteen. Pian romahdukseni jälkeen vaimoni halusi erota. En edelleenkään tiedä, mihin perheemme rahat on vaimoni toimesta käytetty, eikä minulla ollut sitä voimavaroja selvittää. Yritykseni meni konkurssiin ja menetin myös kaiken kiinteän omaisuuteni. Terveyden, työkyvyn ja omaisuuden menettämisen lisäksi olen menettänyt lukuisia sosiaalisia suhteita ja verkostoja.

Häpeäni tapahtuneen suhteen on ollut valtava ja se kulkee mukanani edelleen. Olen aina ollut tunnollinen ja rehellinen ihminen ja koen, että kunniani vietiin toisen henkilön toiminnan seurauksena – henkilön, joka oli minulle rakas ja tärkeä. Eromme ja ex-vaimoni oma näkemys siihen johtaneista tilanteista johti siihen, että minulta väheni yhteys lapsiin ja se oli minulle hyvin surullista, koska lapset ovat olleet minulle aina hyvin tärkeitä ja rakkaita. Onneksi olen pystynyt niitä lähentämään uudelleen.

Minusta on kokemani jälkeen tullut paljon varauksellisempi ihminen. Minun on nykyään vaikea luottaa ihmisiin ja solmia uusia ihmissuhteita. Pelkään, että kokemaani ei ymmärretä. Olen todella tarkka raha-asioistani ja taloudellinen tilanteeni on nykyään kunnossa. Psyykkinen vointini on paljon parempi. Voimavaroja saan mm. liikunnasta – fyysisestä kunnosta huolehtiminen auttaa parantamaan myös henkistä kuntoa. Kokemani myötä olen oppinut asettamaan rajoja terveellä ja reilulla tavalla. Lapseni ja lapsenlapseni tuovat valtavasti iloa elämääni.

Nykyisessä epävakaassa maailmantilanteessa ja taloudellisen tilanteen kiristyessä pelkään, minkälaisia vaikutuksia näillä on perheisiin. Toivon sydämestäni, että hankalasta maailmantilanteesta ja siitä seuraavista tiukoista ajoista huolimatta kyetään muistamaan se, mikä elämässä loppu viimein on kaikkein tärkeintä: perhe ja läheiset ihmiset. Muistetaan pitää hyvää huolta lähimmäisistämme!