Kokemuksia taloudellisesta väkivallasta
Taloudellinen väkivalta, osana lähisuhdeväkivallan kudelmaa
Taloudellinen epätasa-arvo ja väkivalta hiipi suhteeseen pikkuhiljaa, täydessä laajuudessa sen ymmärsi vasta jälkeenpäin. Toki jo vuosia asetelma oli epäreilu ja tuntui väärältä mutta ei asiaa uskaltanut kyseenalaistaa. Jos rahasta tuli puhe, puoliso kieltäytyi keskustelemasta ja suuttui.
Talouden vastuut, lainat, laskut, juoksevat kulut ja lasten menot hoituivat aina minun palkkatililtäni. Vaikka puolisolla oli huomattavasti suuremmat ansiot kuin minulla, oli hänen osuutensa perheen yhteisistä kuluista vähäinen. Siinä missä minun tuloni kuluivat kokonaan perheen elatukseen ja talouden menoihin, puolisolla jäi varoja käytettäväksi itseensä – hän matkusteli, harrasti, sijoitti ja osteli, oli omistajuuksia useissa yrityksissä, kallis auto, iso vene ja vuotuiset ulkomaan matkat. Näistä hän nautti itsekseen tai ystäviensä kanssa. Samaan aikaan minä kierrätin ja tein perheen hankintoja kirpputoreilta.
Jos kysyin puolison menoista tai rahankäytöstä, hän usein raivostui, niistä ei saanut kysyä. Sen sijaan minun tuli tehdä selvityksiä omien rahojeni käytöstä, hän vaati nähdä tiliotteeni, minun tuli eritellä tekemäni ostot ja hyväksyttää hänellä menot. Minun tuli myös maksaa hänen henkilökohtaisia laskujaan. Kun jossain vaiheessa kieltäydyin ja annoin laskujen lojua avaamattomina, syy muistutusmaksuihin oli minun.
Kun puoliso sitten yllättäen halusi erota, parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen, hän kieltäytyi osallistumasta lasten elatukseen, koska lapset jäivät asumaan kanssani. Elatus jouduttiin lopulta viemään oikeuteen koska ilman elatussopimusta ei ole mahdollista hakea myöskään Kelan elatustukea. Kun päätös pitkän ajan jälkeen saatiin, määrättiin minimielatus, koska puoliso väitti olevansa varaton. Toimiessaan tuolloin yrittäjänä hän määritti itse oman palkkatasonsa eikä perusteita tarkastettu.
Totuutta varattomuusväitteet eivät vastanneet, mikä olisi ollut helposti todennettavissa. Itse olin liian väsynyt jaksaakseni vaatia asiassa enempää, joten tyydyin ja asia eteni päätökseen ilman tarkempia selvityksiä. Elatusta puoliso ei kuitenkaan edes tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen jälkeen suorittanut ilman erillisiä muistutuksia.
Myös ositus venyi. Puoliso haki oikeudesta pesänjakajan koska ei halunnut sopia asioita, ei edes juristien avustuksella. Ositus pitkittyi hänen keksiessä mitä mielikuvituksellisimpia väitteitä taloutemme tilasta ja viivyttämällä tarvittavien asiakirjojen toimitusta.
Ositusprosessin aikana minuun kohdistui syytöksiä, jotka valheellisuudessaan olisivat antaneet aiheen kunnianloukkauskanteelle. En jaksanut sitäkään. Puoliso väitti minun varastaneen satoja tuhansia euroja hänen rahojaan, vaikka minulla ei koskaan ollut käyttöoikeutta hänen tileihinsä. Hän väitti minun salanneen häneltä tuloni ja piilottaneen ansioni, vaikka tuloni olivat kuluneet perheen elatukseen ja talouden laskujen maksamiseen. Hän uhkaili ja pelotteli rikossyytteillä, kertoi julkisesti minun olevan varas ja minut tuomittavan oikeudessa petoksesta. Väitteidensä vahvistamiseksi hän teki rikosilmoituksia vaatien poliisia selvittämään mielikuvitukselliset tarinansa.
Kaiken kaaoksen keskellä perättömien väitteiden aiheettomaksi todistelu jäi minun vastuulleni, mikä tuntui kohtuuttomalta. Puolison puheita tuntuivat uskovan niin osa entisistä yhteisistä ystävistä, puolison juristi kuin pesänjakaja, vaikka hänellä ei ollut sanojensa tueksi minkäänlaisia todisteita. Tarinoiden kierroksilla ei tuntunut olevan mitään rajoja, eikä päätepistettä.
Osituksessa puolison varallisuus ja hänen omistamiensa yritysten arvot saatiin näyttämään olemattomilta, samalla kun yhteisesti omistettua laskettiin yläkanttiin. Osituksessa jaettavaksi jäi lopulta vain koti, joka jouduttiin myymään. Velkojen jälkeen siitä ei jäänyt käteen juuri mitään, kummallekaan. Puolisolle jäi omistamansa yritykset, jotka jatkoivat tuottavaa toimintaansa.
Taloudellisen väkivallan ymmärsin vasta haettuani eron jälkeen neuvoja ja apua tilanteeseen. Samalla ymmärsin suhteemme dynamiikan olleen pielessä jo pitkään ja sisältäneen monia muitakin väkivallan elementtejä. Väkivallan myöntäminen oli itselleni vaikeaa. Erityisen satuttavaa oli havaita kuinka nujertamisestani tuli puolisolle pakkomielle eron jälkeen. Jos tilanne oli väärä jo yhteisen elämän aikana, eron jälkeen tuntui käsittämättömältä joutua silmittömän vihan kohteeksi, saada osakseen syytteitä ja kuulla itsestään kerrottavan valheita vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa. Miksi, on kysymys johon tuskin koskaan saan vastausta. Siksi myös oma toipuminen tuntuu vaikealta.
Taloudellisesti tilanne vaikeutui jäädessäni eron jälkeen kokonaan yksin vastuuseen kaikesta, jatkoin osituksen päättymiseen saakka yhteisen asuntolainan maksamista, huolehdin talouden kuluista ja lasten elatuksesta. Eron jälkeen puoliso yhä vaati minua myös maksamaan hänen henkilökohtaisia laskujaan. Hän vaati myös lasten säästöjä jaettavaksi osituksessa.
Lapset kaikesta lopulta eniten kärsivät, kun ei ollut rahaa ruokaan, tarvittaviin varusteisiin, ja kun lopulta myös koti meni alta. Lasten säästöt kuluivat elämiseen ja pakollisten laskujen maksamiseen koska oma palkkani ei kuluihin mitenkään riittänyt. Lapset kokivat tulleensa petetyiksi ja lapsuutensa pilatuksi. Tunne, johon heillä oli täysi oikeus kaiken koetun jälkeen. He joutuivat osaksi puolison manipulointia, myös kohteiksi kuulemaan minun haukkumista.
Eron jälkeen jäi todella hyväksikäytetty, hajotettu ja syvästi satutettu olo. Sen ohella jäi tyhjä tili ja oikeuskulujen kattamisesta muodostunut velka. Elämän uudelleen rakentamisessa, samoin kuin oman minuuden kokoamisessa ja lasten hajotettujen tunteiden korjaamisessa, tulee menemään pitkään. Tulevaisuutta ei voi edes ajatella, energia menee arjessa selviämiseen, pennin venyttämiseen ja kaikesta tinkimiseen. Samalla entinen puoliso jatkaa aiempaa elämäntyyliään … matkustelee, ostelee ja harrastelee. Sekä laajentaa sijoitus- ja yritystoimintaansa. Väittämästään varattomuudesta huolimatta.
” Taloudellisen väkivallan ymmärsin vasta haettuani eron jälkeen neuvoja ja apua tilanteeseen. Samalla ymmärsin suhteemme dynamiikan olleen pielessä jo pitkään ja sisältäneen monia muitakin väkivallan elementtejä. Väkivallan myöntäminen oli itselleni vaikeaa. ”
” Taloudellisen väkivallan ymmärsin vasta haettuani eron jälkeen neuvoja ja apua tilanteeseen. Samalla ymmärsin suhteemme dynamiikan olleen pielessä jo pitkään ja sisältäneen monia muitakin väkivallan elementtejä. Väkivallan myöntäminen oli itselleni vaikeaa. ”