Muutin 18-vuotiaana pois lapsuudenkodistani toiselle puolelle Suomea opiskelemaan. Tapasin pian nuoren miehen ja aloimme seurustelemaan. Suhteemme kesti pari vuotta, välillä on-off-suhteena. Näin jälkikäteen ajateltuna parisuhteemme ei ollut terveellä pohjalla, mutta sitä oli silloin vaikea itse ymmärtää tai huomata. Suhteessa alkoi pikkuhiljaa henkinen ja taloudellinen väkivalta, jotka raaistuivat, kuten niillä on lähisuhteissa tapana. Välillä oli parempia ajanjaksoja, jotka auttoivat uskomaan siihen, että pystyisin riittävästi auttamaan häntä ja ”parantamaan” miehen ongelmat.

En suhteemme alussa tiennyt, että hän on psyykkisesti sairas ja käytti erilaisia päihteitä. Vähitellen mies alkoi valehdella, manipuloida ja käyttää minua taloudellisesti hyväkseen. Ymmärrän jälkikäteen, että olin tuolloin nuori ja elämänkokemukseni oli vielä vähäistä – olin hänelle helppo kohde myös sen vuoksi, etten tuntenut uudelta paikkakunnaltani ketään. Ajattelen nykyisin myös, että osaltani suhteessa oli läheisriippuvuutta, jonka vuoksi yritin miellyttää ja kaikin keinoin pelastaa hänet.

Noin puolitoista vuotta kestäneen taloudellisen hyväksikäytön aikana lainasin tai annoin hänelle yhteensä yli 10 000 euroa pienistä tuloistani ja opintolainastani. Kaikki kulminoitui lopulta rajuihin henkeäni koskeviin uhkauksiin, jollen antaisi hänelle taas rahaa. Tuolloin päätin, että nyt riittää, minun on pakko irtautua tästä suhteesta tavalla tai toisella. Tein rikosilmoituksenkin hänestä ja tämä prosessi on vielä kesken. Pikkuhiljaa minun onnistui irtautua suhteesta ja lopulta muutin toiselle paikkakunnalle, jolloin yhteys katkesi lopullisesti.

Vaikka minulla onkin hyvät ja lämpimät välit vanhempiini ja isovanhempiini, en koskaan pystynyt heille kertomaan suhteen aikana tilanteestani. Tavallaan sain suhteen aikana mielihyvääkin rahan lainaamisesta, kun koin auttavani ex-poikaystävääni konkreettisesti. Olinhan aiemmin auttanut rahallisesti myös omia vanhempiani. Nyt ajattelen, että ex-poikaystäväni vain käytti minua hyväkseen ja minä rahaa antamalla tavallaan mahdollistin hänen päihteidenkäyttöään. Läheisriippuvuuteni ja koko ajan kasvanut velkasumma kuitenkin estivät minua lähtemästä suhteesta, sillä yritin kaikin keinoin häntä miellyttää saadakseni hyväksyntää ja rahani joskus takaisin.

Ex-poikaystävän uhkailut aiheuttivat minussa valtavaa pelkoa. Suhteen jäljiltä olin aika rikki, sillä suhteessani kohtasin jatkuvaa valehtelua, manipulointia, välinpitämättömyyttä, vallankäyttöä mitätöintiä, haukkumista – siis kaikenlaista henkistä väkivaltaa taloudellisen lisäksi. Pyristellessäni irti suhteesta sain myös ammattiapua kriisiavun ja mielenterveyspalveluiden toimesta sekä vertaistukea. Myös tilanteessa kohtaamani poliisi oli todella ymmärtäväinen ja osasi sanoittaa minun kohdanneen taloudellista väkivaltaa. Avun hakemisen kokemukseni ovat olleet positiivisia ja ovat auttaneet minua tilanteessa eteenpäin.

Olen tämän jälkeen tavannut uuden kumppanin ja suhde häneen on ollut todella eheyttävä. Nyt ymmärrän, minkälaista tasa-arvoisessa ja kunnioittavassa parisuhteessa kuuluu olla. Vapauttavaa on ollut myös huonon suhteen loppumisen jälkeen tullut taloudellinen vapaus. Ymmärrän sen, että lainaamiani rahoja en tule saamaan takaisin, mutta se ei onneksi estä minua pääsemään asiasta yli. Tänä päivänä minun ei tarvitse antaa omista rahoistani mitään kenellekään ja pystymme nykyisen kumppanini kanssa jakamaan yhteisen taloutemme menot tasa-arvoisesti. Vaikka minulla on ollut haastavia ajanjaksoja, ahdistuneisuutta ja masennusta sekä itsesyytöksiä, ymmärrän nyt, miten hienosti olen kuitenkin tilanteestani selvinnyt ja saanut myös luottotietoni pidettyä. Toipumisprosessini jatkuu edelleen lyhytterapian muodossa.

Haluan jakaa oman tarinani ollakseni esimerkki siitä, että taloudellista väkivaltaa voi kokea kuka tahansa iästä tai sosiaalisesta statuksesta huolimatta. Haluan tulevaisuudessa omalta osaltani auttaa taloudellista väkivaltaa kohdanneita tarjoamalla esimerkiksi vertaistukea. Kokemukseni osoittaa, että taloudellisesta väkivallasta on mahdollista selvitä.